Termi suomalainen terroristi saa minut ymmälleen. Miten nämä kumpaakin sukupuolta edustavat, eri ikäiset ihmiset ovat päätyneet valintaansa? He ovat syntyneet, kasvaneet ja suorittaneet opintojaan kenties maailman rauhaa rakastavimmassa maassa, Suomessa. Tämä maa ei varmasti ole tarjonnut virikkeitä niihin päätöksiin, mitä kyseiset henkilöt ovat viime aikoina tehneet. Suomen maahanmuuttajille antamat sosiaaliedut eivät varmasti ole kateuden aihe keskituloiselle palkansaajalle. Ei niillä rikastumaan pääse. Toisaalta, ne antavat ruhtinaallisen taloudellisen turvan verrattuna niihin olosuhteisiin, joista he ovat kotimaastaan paenneet. Suomessa heille tarjotaan kaikista arvokkain sosiaaliturva: rauhallinen yhteiskuntajärjestys. Tästä huolimatta he radikalisoituvat ja haluavat keskelle sotaa kokemaan kaikkea sitä, mitä aikanaan pakenivat. Mikä tässä on mennyt niin pahasti vikaan, että hyväntahtoisen Suomen tulee olla osa tätä surullista ongelmaa?

Kesällä 2005 koko perheeni matkusti Lontoon keskustasta metrolla Heathrown kentälle paluulentoa varten. 18 minuuttia lähtömme jälkeen reppupommit räjähtivät metroaseman uumenissa kylväen karmeaa kuolemaa ja kärsimystä kymmenille sivullisille. Olimme keskellä kaaosta, johon perheeni oli kutsumatta joutunut. Kun lopulta avasin kotioveni Holstinmutkassa, huomasin itsessäni jotakin peruuttamatonta tapahtuneen. En enää uskonut olevani minkään pahan ulkokehällä, vaan mieleni lintukoto oli tuhottu. Varsinkin, kun raukkamaisen teon takana olivat syntyperäiset britit. Tiedän, että ei kannattaisi päästää itseään kysymään milloin ensimmäinen suomalaisten terroriteko tapahtuu?

Mitä tiedusteluorganisaatiomme ja muut vastaavat tahot touhuavat, kun heillä ei selvästikään ole tarpeellista tietoa Suomessa asuvista tai tänne palaavista radikalisoitumisherkistä henkilöistä? Onko viranomaisilla tarpeeksi laaja oikeus puuttua asiaan? Keskustelut siitä, että mm. puolustusvoimat saisivat oikeuksia tiedustelun laajentamiseksi, on käytävä lähitulevaisuudessa oikeusvaltiomme periaatteiden mukaisesti. On esitetty, että terroristiseen sotaan lähteneiden suomalaisten paluu Suomeen evättäisiin. Houkutteleva vaihtoehto, joka saattaa olla hyvinkin oikea. Onko koulutusleiriltä palaava täyssyrjäytynyt juuri se suomalainen, joka järjestää ensimmäisen terrori-iskun lintukotoomme? Olisiko pitkä vapausrangaistus palaajalle sittenkin pienemmän riesan tie? Kun sota edellisen kerran liikutti 19-30 -vuotiaita suomalaisnuoria, silloin ei värvätty, silloin käskettiin. Koko hyvinvointiyhteiskuntamme rakentaminen ja nykyiset periaatteet tähtäävät siihen, että tuohon ei tarvitse koskaan palata.