Jokin aika sitten pääministeri kertoi yrittäjäkokemuksistaan ja motiiveistaan. Raha ei ollut minulle mikään motiivi, hän sanoi. Kuulostaa jalolta ja menestyksen jälkiviisaudessa varmaan totta. Toisaalta, rahan puute yrityksessä se vasta motivoikin. Kysykää keneltä tahansa pienen perheyrityksen puurtajilta. Olen  vuosikymmenien aikana tavannut reilusti yli 1000 PK-sektorin yrittäjää koulutustehtävieni aikana, joten minulla on käsitys heidän motiiveistaan.

70- luku oli surullista aikaa ainakin kahdelle ihmisjoukolle – isänmaallisille ja yrittäjille – ja pahinta oli, jos sattui olemaan molempia. He olivat taantumuksellisia riistäjiä ja taistolaisuuden värittämässä ilmapiirissä  heidän arvostuksensa oli mitätöntä. Tänään tilanne on aivan toinen; yrittäminen on arvostettua, siihen kannustetaan ja sen arvo nähdään yhteiskunnalle elintärkeänä. Välillä tuntuu, että arvostuksen nousuun on liitetty liikaakin yhteiskunnallista ja yhteistä vastuuta. Mediassa ja poliittisissa kannanotoissa lähdetään aina liikkeelle yrityksen työllistävästä roolista. Yrityksen arvostus riippuu siis siitä, kuinka monta työntekijää se kykenee palkkaamaan. Yksinyrittäjän tai elinkaarensa alkuvaiheessa ongelmien keskellä painiva pieni yritys ei saa aikaan lihavia otsikoita. Eniten otsikoita keräävät huimalla kauppahinnalla ulkomaille myytyjen, nopeasti menestykseen nousseiden yritysten tarinat – vuosikymmenien puurtaminen kotiseudulla  ei ole mediaseksikästä.

Yrittäjän motiivit yleensä muotoillaan kauniiden sanojen sisälle: halu menestyä kotiseudulla, vapaus tehdä haluamaansa, nähdä työnsä jäljet tai toteuttaa unelmaansa jne. ”Paskan marjat, minä teen tätä ihan tahallisessa hyötymistarkoituksessa”, sanoi oululainen suorasukainen yrittäjä.  Mikä loistava motivaation lähde! Takapihan autotallista aloittanut paja on 50 vuotta myöhemmin valtakunnallisesti merkittävä toimija alallaan ja työllistää kymmeniä ihmisiä. Kun yrittäjä menestyy, niin porukka työllistyy.  Tätä tosiseikkaa ei kannata turhaan verhoilla maailmoja syleilevään sanahelinään.  Orastavasti paranevat työllisyystilastot ovat lähes yksinomaan PK-sektorin yritysten ansiota. Suuryrityksien työllistämisen ansiot ovat jo vuosia olleet varsin vaatimattomat.

Kun tiedämme, että menestyvä yrittäjä vaurastuessaan myös antaa kotiseutunsa kolmannelle sektorille panostuksia  sivistykseen  ja harrastustoimintaan, olisi saatava aito yrittäjäkasvatus ja –koulutus alkamaan jo peruskouluasteella opetussuunnitelmaan kuuluvana. ”Tahallisesta hyötymistarkoituksesta” olisi tehtävä haluttua, arvostettua ja kannustettavaa puuhaa. Menestys ruokkii kaikkien hyvinvointia. Oulun Kaupungin ”liikevaihdosta” poistuu SOTEn myötä yli puolet muiden hoidettavaksi.  Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen jälkeen elinkeinoelämän vilkastuttaminen ja  kaupungin yrittäjäystävällisyys ovat tulevien vuosien tärkein tehtävä.  Jokainen oululainen kuluttaja voi myös valinnoillaan tehdä paljon – ostamalla tuotteet ja palvelut  oululaisilta yrityksiltä. Tämä aito kuluttajaliike täyttäisi nopeasti keskustan tyhjiä liiketiloja, työllistäisi oululaisia nuoria ja tekisi kansainvälisten yritysten turbotehokkaiden konseptien rahastamisesta kotiseudultamme edes hieman vaikeampaa.